top of page
  • Writer's pictureKatja Leino-Loison, TtM & Sh

Rintasyöpäpotilaan sädehoito, haittavaikutukset sekä niiden hoito


Sädehoidossa käytettävä lineaarikiihdytin

Sädehoito on kivuton ja erittäin hyvin siedetty syövän paikallinen hoitomuoto. Ulkoisessa sädehoidossa hoito toteutetaan lineaarikiihdyttimellä, käyttäen korkeaenergistä ionisoivaa säteilyä. Säteily on näkymätöntä ja sitä ei voi tuntea. Voimakas säteilyenergia tuhoaa erityisesti jakautumisvaiheessa olevia soluja vaurioittamalla niiden rakenteita. Syöpäkasvaimen solut jakautuvat tervettä kudosta nopeammin ja ovat siksi erityisen herkkiä sädehoidolle.


Sädekeilat tuodaan haluttuun kohdealueeseen eri suunnista, jotta ympäröivien kudosten saama sädeannos jäisi mahdollisimman pieneksi. Siitä huolimatta säteily vaikuttaa aina myös terveisiin soluihin. Sädehoitosuunnitelmassa määritetään kohdealueen lisäksi läheiset tervekudokset ja niille sallitut enimmäisannokset. Sädehoito annetaan pieninä kerta-annoksina, jotta sen aiheuttamat haitta- ja tervekudosvaikutukset jäisivät mahdollisimman vähäisiksi.


Toivotun vaikutuksen lisäksi sädehoito saattaa aiheuttaa haittavaikutuksia hoidettavan alueen kudoksiin. Osa haitoista ilmaantuu jo sädehoitojakson aikana tai pian sen jälkeen. Valtaosa haitoista tulee esiin kuitenkin vasta myöhäisseurannassa. Sivuvaikutusten määrä ja voimakkuus ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat suuresti.


Rintasyöpäpotilaan sädehoito


Leikkauksen jälkeisen sädehoidon on todettu pienentävän olennaisesti syövän paikallisen uusiutumisen vaaraa, vähentävän taudin leviämistä sekä pienentävän riskiä kuolla rintasyöpään.


Rintasyöpäleikkauksen jälkeen sädehoitoa annetaan yleensä 15–30 kertaa. Määrään vaikuttaa rintasyöpäkasvaimen ominaisuudet, potilaan yleistilanne sekä käytetty leikkaustapa.


Rintasyöpäpotilaalle annetaan sädehoitoa, jos

  • syöpäkasvain on ollut suurikokoinen (vaikka rinta olisi poistettu kokonaan)

  • kyseessä on nuori potilas (sädehoidon tarvetta harkitaan tapauskohtaisesti)

  • rintaan on tehty säästävä leikkaus

  • syöpä on levinnyt kainalon imusolmukkeisiin

sädehoidettavia imusolmukealueita ovat leikatun puolen kainalon sekä soliskuopan ja rintalastan viereisen alueen imusolmukkeet


Sädehoitoa annetaan tavallisesti pieninä kerta-annoksina päivittäin viitenä päivänä viikossa. Yksi sädehoitokäynti kestää yleensä kokonaisuudessaan noin 10–20 minuuttia. Hoitojakson aikana potilaan vointia ja hoidosta aiheutuvia sivuvaikutuksia seurataan tarkasti. Tarvittaessa röntgenhoitaja saa lääkäriltä ohjeet jatkotoimenpiteitä varten tai potilas ohjataan lääkärin vastaanotolle.


Nuori nainen makaa sädehoitolaitteessa







Sädehoidon haittavaikutukset


Fotonikimpun kulkiessa kudosten läpi käynnistyy ketju fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia reaktioita. Sädehoito vaikuttaa syöpäsolujen lisäksi myös terveisiin soluihin. Vaikutus terveeseen kudokseen riippuu sädehoidon kerta- ja kokonaisannoksesta, hoitoajan pituudesta sekä kehonosasta, johon säteilyä annetaan. Potilaan yleistila, ikä, muut sairaudet, oireet ja hoidot vaikuttavat lisäksi sädehoidon haittavaikutusten ilmaantumiseen ja niiden vaikeusasteeseen.


Haitalliset vaikutukset ilmenevät ainoastaan sillä kehon alueella, johon sädehoito kohdistetaan. Kehittyneillä sädehoitotekniikoilla ja annossuunnittelulla voidaan korkeasta sädeannoksesta huolimatta minimoida ympäröivien terveiden kudosten sädeannosta. Useimpia haittavaikutuksia voidaan nykyään ehkäistä ja hoitaa tehokkaasti.


Sädehoidon haittavaikutukset voivat ilmaantua

  • jo hoidon aikana

  • heti hoidon jälkeen

  • myöhemmin, jopa vuosien kuluttua


Välitön sädehoitoreaktio on usein kudoksen yleinen turvotus ja tulehdusreaktio (inflammaatio) kudoksissa. Tulehdusreaktio voi jatkua kudoksesta riippuen 2–3 viikkoa sädehoidon jälkeen.


Ihannetilanteessa syöpäkasvaimen sädeannos on ollut riittävä kasvaimen täydelliseen tuhoutumiseen ja tervekudosannos riittävän pieni turvaamaan kudoksen korjautumisen. Eri elimillä on erilainen sädeherkkyys ja säteilyn sietokyky. Tervekudosten sietokyvyn määrityksessä hyödynnetään kerättyä tietoa eri kudosten sädeherkkyydestä. Sädehoidosta johtuvat haittavaikutukset ovat yleensä melko vähäisiä. On harvinaista, että hoito jouduttaisiin keskeyttämään haittavaikutusten vuoksi.


Sädehoidon varhaiset haittavaikutukset


Sädehoidon varhaiset haittavaikutukset ilmaantuvat jo hoitojakson aikana tai pian sen jälkeen. Tavallisia varhaisia haittavaikutuksia ovat:

  • Väsymys, uupumus ja voimattomuus

  • Ihon ärsytys, kiristys, punoitus, kuumotus ja kutina


Sädehoidosta johtuvat iho-oireet

Tavallisin sädehoidon aiheuttama haittavaikutus on ihon ärtyminen ja kutina. Ihon väri voi muuttua hoidetulla alueella muuta ihoa tummemmaksi. Tummuus häviää yleensä muutamassa viikossa, mutta voi jäädä myös pysyväksi.


Iho-oireet alkavat yleensä lievänä punoituksena, ihon herkkyytenä, turvotuksena ja joskus kipuna. Nämä oireet ovat yksilöllisiä ja alkavat tavallisesti 1–3 viikon sisällä hoidon aloituksesta.


Joskus oireet etenevät punoitukseksi ja ihon kiristykseksi. Iho voi hilseillä, iholle voi muodostua rakkuloita ja iho voi mennä rikki sekä tihkua kudosnestettä. Nämä oireet alkavat yleensä 4–5 viikon kuluttua sädehoidon aloituksesta. Pahimmillaan reaktio voi muistuttaa palovammaa ja kudosnestettä erittävät ihoalueet voivat olla laajoja. Näin voimakas reaktio on kuitenkin varsin harvinainen.


Sädehoito pyritään toteuttamaan tekniikoilla, joissa sädekeilat tulevat useasta eri suunnasta ja ihon sädeannokset jäävät täten maltilliseksi.


Hoitohenkilökunta neuvoo ihonhoitoa koskevissa kysymyksissä sädehoitojakson alkaessa ja tarvittaessa sen aikana. Ihon ärtymistä voi yrittää ehkäistä noudattamalla hoitoyksiköstä saatavia ihonhoito-ohjeita sekä välttämällä auringon säteilyä hoidettavalle alueelle. Saunassa sädealuetta voi suojata saunomalla miedoissa löylyissä ja peittämällä sädetetty alue kostealla froteepyyhkeellä. Ohjeet ihon suojaamisesta pätevät sekä sädehoitojakson että toipumisen aikana.


Iho-oireita suositellaan hoitamaan säännöllisellä ihon suihkuttelulla. Iho kannattaa kuivata pyyhkeellä varovasti taputtelemalla välttäen herkän ihon hankausta. Ihoa voi hoitaa ja voidella jo heti hoidon alusta asti apteekista saatavalla kevyellä kosteuttavalla perusvoiteella.


Hoitoaluetta ei kuitenkaan koskaan voidella ennen hoitoa.


Ihoa on hyvä helliä myös ilmakylvyillä ja suosia muutenkin ilmavaa vaatetusta. Kiristäviä ja hankaavia vaatteita tulisi välttää hoidettavalla alueella.


Ärtyneelle iholle voi käyttää kevyttä kortisonivoidetta. Tarvittaessa ihoa voi hoitaa keittosuolahauteilla tai silikonivaahtolevyillä. Saippuan, deodoranttien ja muiden hajusteiden käyttöä ärtyneelle iholle tulee välttää.


Keittosuolaliuosta eli natrium chlorid - liuosta voi ostaa apteekista 100 ml:n pullossa.

  • kastele sidetaitokset keittosuolaliuoksessa

  • pidä taitoksia hoidettavalla ihoalueella vähintään 15 minuuttia 2 kertaa päivässä

  • anna ihon kuivua kosteiden taitosten jälkeen

  • levitä iholle perusvoidetta

Keittosuolataitoshoitoja voi jatkaa kolmen päivän ajan, jonka jälkeen ihon kuntoa arvioidaan hoitavassa yksikössä.


Keittosuolaliuoksen valmistaminen itse:

lisätään 1 litraan vettä 1 rkl suolaa, keitetään ja jäähdytetään.


Jos iho on kutiava, rakkuloilla, rikki tai potilas on kuumeinen, asiasta on mainittava viipymättä hoitohenkilökunnalle, sillä kyseessä saattaa olla hoitoa vaativa tulehdus.


Hoitohenkilökunta neuvoo ja opastaa ihonhoidosta sädehoitojakson aikana.


Pahimmillaan iho-oireet ovat tavallisesti sädehoitojakson loppupuolella tai noin viikon kuluttua hoidon päättymisestä. Iho alkaa parantua yleensä noin 2–4 viikon kuluttua sädehoidon päättymisen jälkeen. Iho paranee tyypillisesti kuukauden kuluessa hoidosta. Rinnan turvotuksen palautuminen voi kuitenkin kestää useamman kuukauden.


Sädehoidettu alue on syytä suojata auringolta myös tulevaisuudessa, sillä iho muistaa saadun sädeannoksen koko elämän ajan.


Väsymys

Uupumus, väsymys ja voimattomuus ovat varsin tavallisia sädehoidoista johtuvia sivuvaikutuksia. Väsymys helpottaa vähitellen sädehoidon jälkeen. Syytä uupumukseen ja väsymykseen ei ole pystytty selvittämään ja sen mekanismi on edelleen tuntematon.

Väsymyksen syynä voivat olla itse syöpäsairaus, leikkauksesta toipuminen, sädehoidon aiheuttamat sivuvaikutukset tai sädehoito itsessään.


Sairaalamatkojen pituus ja rasittavuus voivat aiheuttaa väsymystä. Taustalla voi olla myös sairauden aiheuttama huoli ja kriisi sekä yksilölliset syyt. Väsymyksen taustalla voi olla myös anemia tai jokin tulehdustauti.


Riittävä lepo ja rentoutuminen, ulkoilu sekä monipuolinen ja terveellinen ravinto auttavat jaksamaan hoidoissa.


Tutkimusten mukaan sekä kestävyys- että voimaharjoittelu vähentävät sädehoitoa saavan potilaan väsymystä sekä parantavat kestävyyskuntoa ja elämänlaatua. Onkin suositeltavaa pitää yllä fyysistä aktiivisuutta ja harrastaa liikuntaa voinnin sallimissa rajoissa myös sädehoitojakson aikana.


Edellä mainitut oireet ovat tyypillisiä rinnan ja kainalon alueen sädehoidossa. Rintasyöpäpotilaille annettava sädehoito ei aiheuta pahoinvointia eikä hiusten lähtöä.


Sädehoidon myöhäiset haittavaikutukset


Sädehoito rinnan alueelle saattaa myöhemmin aiheuttaa sädereaktion ympäröivissä pehmytkudoksissa, kuten rasva-, lihas-, keuhko- tai hermokudoksessa. Iholla voi tapahtua muutoksia, arpeutumista ja ihon paksuuntumista vielä kuukausia hoidon päätyttyä.


Viivästynyt keuhkon sädereaktio, keuhkotulehdus eli pneumoniitti

Rintakehän kaarevuudesta ja imusolmukkeiden sijainnista johtuen rintasyöpäpotilaan sädehoitoalueeseen tulee aina keuhkokudosta. Keuhkokudos reagoi sädehoitoihin yleensä viiveellä. Lievästä henkitorven tai keuhkoputkien ärsytyksestä johtuvaa yskänärsytystä saattaa esiintyä jo sädehoitojakson aikana.


Varsinainen keuhkojen sädehoitoreaktio ilmaantuu yleensä 1–6 kuukauden kuluessa sädehoidosta. Oireena esiintyy kuivaa yskää, lievää lämmön nousua, rintakipua sekä rasituksesta johtuvaa hengenahdistusta. Useimmiten reaktiot ovat lieviä ja paranevat ajan kuluessa. Mikäli tämän kaltaisia oireita ilmaantuu, on otettava viipymättä yhteyttä lääkäriin.


Rintasyöpäpotilailla keuhkotulehdus on harvinainen ja sitä esiintyy alle 5 prosentilla sädehoitoa saaneista rintasyöpäpotilaista.


Keuhkotulehdus todetaan keuhkokuvassa sädehoitoalueelle paikantuvina muutoksina. Toisinaan diagnoosin varmistamiseksi tehdään tietokonekuvaus (TT). Suun kautta otettava kortisonihoito kestää kuudesta kahdeksaan viikkoon. Tila paranee yleensä nopeasti, oireet häviävät kokonaan eikä sädepneumoniitista jää pysyviä muutoksia.


Sädehoidon myöhäisvaikutukset


Koska syövän hoidossa käytetään yleensä useampaa hoitomenetelmää, on yksinomaan sädehoidon aiheuttamien haittojen arviointi haasteellista.


Myöhäishaittojen riskiä voidaan ennustaa sädehoidettavan alueen laajuuden, sijainnin ja sädeannoksen perusteella. Yksittäisen potilaan sädeherkkyyttä on kuitenkin lähes mahdotonta etukäteen tietää.


Rintasyöpäpotilaalle oleellisia ovat lähinnä rintaontelon elinten myöhäishaitat.


Keuhkofibroosi

Myöhäishaittana keuhkoihin saattaa ilmaantua sidekudoslisää, kehittyy keuhkofibroosi. Se on usein oireeton, laaja-alaisempi fibroosi puolestaan saattaa olla oireinen ja hankala hoitaa. Keuhkofibroosin todennäköisyys riippuu sädeannoksesta ja sädetetyn keuhkokudoksen tilavuudesta.


Sydänoireet

Sydämen alueelle kohdistuva sädehoito voi aiheuttaa sydänvaurioita. Sädehoito sydämen alueelle lisää riskiä sydänsairauksien kehittymiseen vuosien tai vuosikymmenien kuluttua. Sydäntä pyritäänkin suojaamaan sädehoidon aikana esimerkiksi hengitystahdistetulla sädehoitotekniikalla.


Yläraajan lymfaturvotus

Kainalon imusolmukealueiden sädehoito lisää riskiä yläraajan imunestekiertohäiriöön, lymfaturvotukseen. Imusolmukkeiden poisto ennen sädehoitoa lisää tätä riskiä. Hoitona käytetään tukihihoja ja -käsineitä yhdistettynä fysikaaliseen hoitoon.


Tästä linkistä pääset lukemaan lisää lymfaturvotuksesta ja sen hoidosta.



Hermovauriot

Hermovaurio ilmenee tavallisesti vasta vuosien kuluttua sädehoidosta. Hermovaurion riski lisääntyy, jos hoidettavalle alueelle on kohdistunut sädeannoksen lisäksi leikkaus tai jos potilas on saanut neurotoksista eli hermostolle myrkyllistä solunsalpaajahoitoa. Oireet riippuvat vaurioituneen hermon sijainnista, syntynyttä hermovauriota ei voida korjata.


Lopuksi


Sädehoito on paikallishoitoa ja siitä aiheutuvat haitat ilmenevät vain sädetetylle alueelle, poikkeuksena väsymys ja uupumus. Osa haitoista ilmaantuu jo sädehoitojakson aikana, osa puolestaan kehittyy hitaasti vuosien kuluessa.


Sädehoidon aikana aktiivinen, normaali elämä on suositeltavaa. Liikunta ja ulkoilu virkistävät mieltä ja kehoa sekä auttavat toipumisessa.


Noudatathan hoitohenkilökunnalta saamiasi hoito-ohjeita koko sädehoitojakson ajan.


Alla olevasta painikkeesta pääset lataamaan Suomen Syöpäpotilaat ry:n oppaan: Ohjeita sinulle, joka saat sädehoitoa.



 

Artikkelissa käytetyt lähteet:





Kaikki Syövästä. Sädehoito. https://www.kaikkisyovasta.fi/hoito-ja-kuntoutus/sadehoito/


Mutikainen, S. & Halimaa, S-L. Kestävyys- ja voimaharjoittelun hyödyt ja haitat sädehoitoa saavilla syöpäpotilailla: kirjallisuuskatsaus. Kliininen Radiografiatiede 2016: 20–27. https://sorf.fi/wp-content/uploads/2022/08/Kliininen-2_12_2016.pdf#page=20


OYS. Rintasyöpäpotillaan hoitopolku OYS. https://oys-syopakeskus.fi/hoitovaihtoehdot-2/sadehoito/


Palva, T., Rosenberg, L. & Saarilahti. K. 2015. Ohjeita sinulle, joka saat sädehoitoa. Tietoa sädehoidosta ja sen toteuttamisesta, sivuvaikutuksista ja niiden helpottamisesta, sairastumisesta ja tunteista. Suomen Syöpäpotilaat ry. https://syopa-alueelliset.s3.eu-west-1.amazonaws.com/sites/271/2016/10/18145128/OhjeitaSinulleJokaSaatSadehoitoa.pdf








Skyttä, T. & Mäenpää, H. 2019. Sädehoidon haittavaikutukset. Lääkärilehti 47. Katsausartikkeli. Vuosikerta 74. 2722–2729. https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/sadehoidon-haittavaikutukset/?public=e684ccda020c03ef405f582a69836f17



Tays. Sädehoito, potilasohje 65.00.07. Rintasyövän liitännäissädehoito. https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Syopataudit/Rintasyopa/Rintasyovan_liitannaissadehoito(6261)



Tuohinen, S., Turpeinen, A., Skyttä, T. & Kellokumpu-Lehtinen, P-L. Sädehoidon sydänvaikutukset. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 2015;131 (5):433–40. https://www.duodecimlehti.fi/duo12145

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page