Rintasyöpäleikkauksen yhteydessä poistetaan tarvittaessa myös imusolmukkeita rintasyövän puoleisesta kainalosta, joko osittain (niin sanotut vartijaimusolmukkeet) tai kokonaan. Tämän seurauksena imunestekierto saattaa häiriytyä ja turvotusta alkaa kerääntyä leikatun puolen yläraajaan tai ylävartalon alueelle, selän puolelle, rintakehälle tai rinnan säästävässä leikkauksessa leikatun rinnan alueelle. Turvotuksen seurauksena yläraajan toimintakyky saattaa heikentyä.
Imunestekierron ongelmia ja turvotusta voi syntyä myös ilman imusolmukkeiden poistoa. Imusuonisto saattaa vaurioitua rintasyöpäleikkauksen yhteydessä tai sädehoidon seurauksena. Sädehoito voi vahingoittaa pinnallisia imusuonia ja heikentää niiden kykyä kuljettaa imunestettä. Imuneste ei enää virtaakaan normaalisti, vaan alkaa kerääntyä ympäröiviin kudoksiin.
Imunestekierron häiriöt ovat yksi yleisimmistä rintasyöpäleikkauksen jälkeisistä sivuvaikutuksista. Suurin riski turvotuksen kehittymiselle on 2–24 kuukautta leikkauksesta, mutta riski on elinikäinen. Siksi tulisikin aina muistaa välttää kaikkia leikatun puolen käsivarteen kohdistuvia ylimääräisiä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi verenpaineen mittaus, verinäytteiden otto, rokotukset jne. Aina hoitohenkilökunta ei ole tästä tietoinen, mutta potilaalla on oikeus esittää mielipiteensä, ilmaista toiveensa ja tarjota toista käsivartta toimenpiteeseen.
Imunestekierron häiriintyminen voi hoitamattomana edetä ja vaurioittaa kudoksia pysyvästi. Krooninen imunestekierron häiriö on rintasyöpäleikatuilla henkilöillä valitettavan yleistä. Tutkimusten mukaan ongelmista kärsii keskimäärin joka viides rintasyöpäleikkauksen läpikäyneistä. Vartijaimusolmukkeen poiston jälkeen lymfaturvotuksen esiintyvyys on 4–10 prosentin luokkaa. Kyse on maailmanlaajuisesta, laajalle levinneestä ja alihoidetusta ongelmasta.
Lymfaturvotuksen hoito on ensisijaisen tärkeä osa rintasyöpäpotilaan jälkihoitoa. Hoitamattomana turvotus voi aiheuttaa tulehduksia ja muita komplikaatioita, lisäksi käden toimintakyky voi heikentyä jopa pysyvästi. Lymfaturvotuksen hoito tulisikin aloittaa jo ennen ongelmien ilmaantumista, ennen näkyvää turvotusta.
Jos kainalostasi on poistettu imusolmukkeita, kannattaa sinun olla tietoinen turvotuksen riskistä, huolehtia käsivarren ihon kunnosta sekä jumpata kättä säännöllisesti jo ennaltaehkäisevästi.
Lymfaturvotuksen oireita ja muuta huomioitavaa
Lymfaturvotus voi kehittyä vähitellen tai nopeasti. Ensimmäisiä oireita ovat käsivarren turpoaminen, pistely, puutuminen ja kihelmöinti. Yleisiä oireita ovat myös kipu ja jäykkyys sekä nivelten rajoittunut liikkuvuus. Myöhemmässä vaiheessa iho paksuuntuu ja ylimääräistä rasvakudosta muodostuu turvotusalueelle. Yläraaja tuntuu painavalta ja kömpelöltä.
Lymfaturvotuksen 5 vaihetta
Latenssivaihe
Imusuoniston toiminta on jo heikentynyt, mutta turvotusta ei vielä ole kehittynyt.
Oireet: tuntohäiriöitä, puutumisen tai kihelmöinnin tunnetta.
Luokka 1
Nähtävissä oleva turvotus, joka palautuu itsestään esimerkiksi kohoasennossa.
Luokka 2
Turvotus ei enää palaudu kohoasennossa.
”Pitting-ödeema”: painettaessa turvotukseen voi jäädä kuoppa.
Luokka 3
Massiivinen turvotus. Raaja on selkeästi paksumpi kuin toinen. Kudos tuntuu pinkeältä ja kovalta.
Tilanne on tyypillinen silloin, kun turvotusta on ollut kauan eikä sitä ole hoidettu.
Elefantiaasi
Tilanne, jossa käsivarsi on muuttunut pysyvästi puumaiseksi ja paksuksi. Täysin hoitamatta jäänyt lymfaturvotus voi vähitellen kehittyä elefantiaasiksi.
Miten lymfaturvotusta voidaan hoitaa?
Olennaista on hoidon aloittaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa eli jo silloin, kun oireet tuntuvat vielä vähäisiltä. Hoidon avulla pyritään estämään iho- ja kudosmuutosten syntyminen sekä turvotuksen eteneminen vaikea-asteiseksi.
Kompressiotuotteet
Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan kompressiohoito yhdistettynä itsehoitoon ovat lymfaturvotuksen tehokkain hoitomuoto.
Kompressiohoidolla tuotetaan vastapainetta turvonneeseen kudokseen ja edistetään imunesteen virtausta. Kompressiohoitomuodon valintaan vaikuttavat turvotuksen määrä, muut oireet sekä ihon kunto.
Kompressiotuotteet (sidokset tai lääkinnälliset kompressiotuotteet, kuten hiha ja hanska) valmistetaan yleensä yksilöllisesti mittatilaustyönä ja tuotteille saa maksusitoumuksen. Yleisin paineluokka yläraajan turvotuksen hoidossa on paineluokka II. Koska kompressiotuotteet kuluvat ja löystyvät päivittäisessä käytössä nopeasti, ne tulee uusia vähintään 6 kuukauden välein, joidenkin lähteiden mukaan jopa 3–4 kuukauden välein.
Uusittavat kompressiotuotteet voi hankkia oman kunnan terveyskeskuksen ja lääkinnällisen kuntoutuksen kautta. Toimintatavat saattavat vaihdella hyvinvointialueen mukaan, joten varmistathan hoitavasta yksiköstäsi, miten sinun tulee toimia.
Tuloksellinen lymfaturvotuksen hoito edellyttää kompressiotuotteiden tai sidosten säännöllistä (päivittäin, aamusta iltaan) käyttöä. Joskus kompressiohoito yksinään ei ole riittävä. Sen rinnalla voidaan kokeilla kinesioteippausta tai lymfaterapiaa. Lymfaterapiaan voidaan poikkeustilanteissa, yksilöllisen tarveharkinnan myötä myöntää maksusitoumus.
Lymfaturvotuksen leikkaushoito
Potilailla, joilla työn tai muun syyn vuoksi kompressiohoidon toteuttaminen on vaikeaa, voidaan harkita tapauskohtaisesti leikkaushoitoa jo turvotuksen alkuvaiheessa.
Massanpoistoleikkaus tai rasvaimu. Pitkälle edenneessä imunesteturvotuksessa kudoksiin kertyy nesteen lisäksi rasvaa ja sidekudosta. Rasva on pysyvää, eikä se poistu kompressiohoidon avulla. Rasvaimussa käsivarren ylimääräinen rasva imetään pois rasvaimulaitteella. Toimenpiteen jälkeen kompressiohoitoa jatketaan pitkään, mahdollisesti loppuelämän ajan. Ilman kompressiohoitoa turvotus palaa erittäin todennäköisesti ennalleen tai jopa pahemmaksi.
Rasvaimu on hoitona tehokas, mutta se on pitkä ja raskas leikkaus eikä siksi sovellu huonokuntoisille potilaille. Ylipainoisten potilaiden kohdalla painon pudotus on edelleen ensisijainen hoito.
Imuteiden korjaavassa kirurgiassa imunesteturvotuksen syy pyritään korjaamaan joko imusolmukesiirteellä tai imusuonen ja laskimon yhdistämisellä:
Imusolmukesiirrossa siirretään imusolmukkeita nivusalueelta kainalon poistettujen imusolmukkeiden tilalle. Imusolmukesiirto voidaan tehdä vatsakielekkeellä tehtävän rinnankorjausleikkauksen yhteydessä. Imusolmukesiirron avulla raajojen ympärysmittaeroa voidaan pienentää ja käsivarren tulehdusriskiä vähentää, mutta sen avulla ei pystytä palauttamaan raajaa rintasyöpäleikkausta edeltävään tilaan.
Imusuonen ja laskimon yhdistäminen on erityisen vaativa mikrokirurginen toimenpide. Leikkauksessa ohjataan imunesteen virtaus suoraan ihon pieneen laskimoon. Tämän toimenpiteen vaikutus turvotukseen on yleensä varsin paikallinen, ja sen vaikutuksesta raajan tulehdusriskiin ei ole vielä varmaa tietoa.
Imuteiden korjaavan leikkauksen jälkeen osa potilaista pystyy jättämään tukitekstiilin kokonaan pois käytöstä noin puolen vuoden tai vuoden kuluttua leikkauksesta. Osa potilaista tarvitsee leikkauksesta huolimatta pysyvän kompressiohoidon.
Lymfaturvotuksen itsehoito
Lymfaturvotuksen itsehoidossa korostuvat imusuoniston toimintaa parantavat yläraajan liikkeet, mahdollinen päivittäinen kompressiohoito, ihon ja leikkausarven hoito, liikunta sekä painonhallinta.
Ihon ja arven hoito
Imusolmukkeiden poiston seurauksena elimistön immuunipuolustusjärjestelmä on heikentynyt. Tämän seurauksena ihon hoitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Pienikin haavauma turvotusalueella voi tulehtua herkästi. Pahimmillaan ihovaurio tarjoaa kasvualustan ruusutulehdukselle (erysipelas). Tyypillisiä ruusuinfektion oireita ovat haavan tai nirhauman paranemisen pitkittyminen, punotus, turvotus tai särky, kuumeen nousu ja huono olo. Bakteeriperäinen ruusutulehdus vaatii aina antibioottihoidon, joten otathan viipymättä yhteyttä lääkäriin. Toistuva ruusutulehdus tuhoaa imusuonia entisestään ja hankaloittaa lymfaturvotusta.
Liikunta
Monipuolinen liikunta, terveellinen ravitsemus ja painonhallinta vaikuttavat myönteisesti lymfaturvotukseen. Leikatun puolen kättä on hyvä käyttää arjen toiminnoissa. Aktiivinen, normaali liikkuminen aktivoi lihaspumpputoimintaa edistäen verenkiertoa ja imusuoniston toimintaa. Nestekierron parantamiseksi kannattaa tehdä rytmisiä ja pumppaavia liikkeitä useamman kerran päivässä.
Esimerkiksi tämän oppaan sivulta 7
löydät muutamia hyviä liikkeitä.
Tästä linkistä pääset katsomaan noin 20 minuutin mittaisen Lymfaharjoite video-oppaan.
Vesiliikunta ja uinti ovat erityisen hyviä lajeja lymfaturvotuksesta kärsiville. Odotathan kuitenkin, että leikkaushaava on täysin parantunut ennen harrastuksen aloittamista. Veden tuottama paine toimii kompressiohoidon tavoin vähentämällä nesteen suodattumista kudoksiin ja aktivoimalla imusuoniston toimintaa. Kohonneen tulehdusriskin vuoksi kannattaa kuitenkin välttää vesi- ja ryhmäliikuntaa solunsalpaaja- ja sädehoidon aikana. Kysythän tarvittaessa neuvoa omasta hoitoyksiköstäsi.
Painonhallinta
Rintasyöpäleikkauksen jälkeen liikunta on turvallista, eikä sen ole todettu lisäävän lymfaturvotusta. Monipuolisella liikkumisella ja harjoittelulla on myönteinen vaikutus lymfaturvotukseen.
Painonhallinnan avulla voidaan vaikuttaa lymfaturvotukseen, sillä rasvakudoksen väheneminen edistää imusuoniston toimintakykyä.
Täältä pääset tutustumaan artikkelissa käytettyyn lähdemateriaaliin:
Hietikko, T., Kukkonen, I., Paananen, O. & Kauranen, K. Lymfaharjoite opasvideo. LAB-ammattikorkeakoulu. https://echo360.org.uk/media/88b6d482-b3bb-4048-89bc-6236857c8e9c/public
Lymfaturvotus. Europadonna. https://www.europadonna.fi/kuntoutuminen/lymfaturvotus/
Imunesteturvotuksen kirurginen hoito rintasyöpäpotilaalla. 2020. Tays. https://www.tays.fi/fi-fi/palvelut/plastiikkakirurgia/Imunesteturvotuksen_kirurginen_hoito
Rintasyöpähoitoihin liittyvä lymfaturvotus ja sen itsehoito. 2021. Tays Hatanpää / fysiatria / potilasohje. https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Syopataudit/Rintasyopa/Rintasyopahoitoihin_liittyva_lymfaturvot(82306)
Rintasyövän jälkeinen lymfaturvotus ja sen hoito Syöpätautien klinikan fysioterapiassa. Potilasohje. HYKS Syöpäkeskus. https://www.hus.fi/sites/default/files/2020-09/Rintasy%C3%B6v%C3%A4n_j%C3%A4lkeinen_lymfaturvotus_ja_sen_hoito.pdf
Saarikko, A., Viitanen, T. & Hartiala P. 2014. Lymfaturvotus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 2014;130(2):135–43. https://www.duodecimlehti.fi/duo11467
Tulva ihon alla – mikä neuvoksi. Europadonna. https://www.europadonna.fi/tulva-ihon-alla-mika-neuvoksi/