Osteoporoosi kehittyy hitaasti vuosien kuluessa ja voi olla pitkään oireeton. Osteoporoosin merkkejä voivat olla pituuden lyhentyminen, ryhdissä tapahtuvat muutokset, pienenerginen murtuma sekä murtuman aiheuttama kipu.
Murtumien aiheuttama krooninen kipu heikentää elämänlaatua merkittävästi,
Lonkkamurtumapotilailla avun tarve arjessa kasvaa ja suurin osa tarvitsee päivittäistä tukea arjesta selviytymiseen.
Rintarangan murtumat voivat johtaa rintarangan sisällä olevien elinten (sydän ja keuhkot) vaurioitumiseen aiheuttaen vaikeita oireita.
Lannerangan alueella sijaitsevat murtumat vähentävät lantion ja kylkiluiden välistä tilavuutta aiheuttaen maha-suolikanavan oireita.
Nikamamurtumista aiheutuva selkänikaman kasaan painuminen voi aiheuttaa kipua ja lisätä ryhtimuutoksia, kuten rintarangan kaareutumista taakse päin.
Osteoporoosin toteaminen
Osteoporoosin diagnosointi perustuu FRAX-murtumariskilaskurin ja luuntiheysmittauksen tuloksiin. Osteoporoosi voidaan diagnosoida ennen murtumaa ainoastaan tekemällä luuntiheysmittaus. Luuntiheysmittaus (DXA) on röntgentutkimus, jonka avulla saadaan monipuolisesti arvioitua koko luun mineraalitiheys (BMD). Luun mineraalitiheyden mittauksella arvioidaan luun haurautta, jonka perusteella sairaus todetaan.
Tutkimuksessa luuntiheys mitataan niistä yleisimmistä kohdista, joihin haurastumista kohdistuu osteoporoosia sairastavilla.
Parhaimmat tulokset sairauden diagnosoimiseksi saadaan reisiluun yläosasta sekä lannenikamista.
Mittaus voidaan suorittaa myös kyynärvarresta, mikäli potilaalla on ollut selkärangan leikkaus, lonkan nivelrikko tai nikamamurtumia. Saatua mittaustulosta verrataan 20–40-vuotiaiden naisten luun huipputiheyden keskihajontaan (T-luku).
Luuntiheysmittauksella voidaan arvioida myös potilaan murtumariskiä ja seurataan lääkehoidon vaikutusta. FRAX (Fracture Risk assessment) murtumariskilaskurilla voidaan arvioida, kuinka suuri todennäköisyys prosentteina potilaalla on riskitekijöiden ja luuntiheyden perusteella saada osteoporoottinen murtuma seuraavan 10 vuoden aikana.
Murtumariski lasketaan iän, sukupuolen, painoindeksin ja riskitekijöiden perusteella. Seulonnan avulla on mahdollista saada ohjattua murtumariskin omaavat potilaat hoidon tarpeen arviointiin.
Osteoporoosin hoidon ja diagnoosin vuonna 2018 päivitetyt ohjeet ovat käytännönläheisiä ja helpottavat terveydenhuollon ammattilaisia tunnistamaan murtumariskin omaavat potilaat sekä ohjaamaan heidät hoidon piiriin jo varhaisessa vaiheessa. [International Osteoporosis Foundation (IOF) ja European Society for Clinical and Economic Evaluation of Osteoporosis and Osteoarthritis (ESCEO)]
Pääpaino on osteoporoosin itsehoidossa ja ennaltaehkäisevässä hoidossa. Diagnoosin jälkeen sairautta seurataan 2–5 vuoden välein luuntiheysmittauksella. Luulääkehoitoa käytettäessä luuntiheysmittaukset tehdään 2–3 vuoden välein. Tavoitteena on seurata lääkehoidon hyötyjä ja haittoja, sekä sairauden etenemistä.
Rintasyöpäpotilaan luuterveyden ja osteoporoosin ehkäisyn kolme tärkeää osatekijää
1. Kalsium
Kalsiumia sisältävä ruokavalio auttaa säilyttämään luiden mineraalitiheyttä kaiken ikäisillä. Jotta elimistö ei joudu käyttämään luustossa olevaa kalsiumvarastoa, tulisi huolehtia, että ravinnosta saatavan päivittäinen kalsiumin määrä ei jää alle 800 mg suosituksen.
Terveillä, maitotuotteita käyttävillä aikuisilla, monipuolinen ruokavalio riittää yleensä turvaamaan päivittäisen kalsiumin saannin. Luonnolliset kalsiumin lähteet, kuten maitotuotteet, sardiinit ja pähkinät ovat ensisijaisia kalsiumin lähteitä, sillä ne sisältävät myös korkealaatuisia proteiineja.
Joskus ravinnosta saatavan Kalsiumin määrä ei kata päivittäistä tarvetta, tällöin Kalsiumvalmisteita tulisi käyttää yhdessä D-vitamiinin kanssa optimaalisen vaikutuksen aikaansaamiseksi.
2. D-vitamiini
D-vitamiinia tarvitaan turvaamaan kalsiumin imeytymistä. D-vitamiini on välttämätöntä luukudoksen kehittymiselle ja sen säilymiselle koko elämän ajan. D-vitamiini auttaa kalsiumin imeytymistä, tukee luusolujen uusiutumista ja mineralisoitumista, alentaa lisäkilpirauhas- hormonitasoa, mikä puolestaan vähentää luukatoa sekä parantaa voimaa ja toimintakykyä.
Riittävän D-vitamiiniannoksen saaminen yksistään ravinnosta voi olla hankalaa. Käyttämällä D-vitamiinilisää on tilanne helposti korjattavissa. Ravintolisän suositellaan olevan D3- muotoa, jolloin se imeytyy paremmin. Suositusten mukaan aikuiset voivat ottaa D-vitamiinilisää 10–20 mikrogrammaa päivässä terveellisen ravinnon lisäksi.
3. Proteiini
Proteiini on yksi elimistön keskeisistä rakennusaineista. Proteiinia tarvitaan muun muassa lihaksiston ja luuston kasvuun sekä uusiutumiseen. Riittävä proteiinin saanti ylläpitää lihasmassaa, toimintakykyä ja vastustuskykyä. Proteiini tukee myös D-vitamiinin muuntumista aktiiviseen muotoon.
Kuten kalsiumin ja D-vitamiinin kohdalla, myös riittämätön proteiinin saanti on haitallista luiden kehitykselle ja luumassan säilyttämiselle. Niin kasvi- kuin eläinproteiinit näyttävän edistävän luiden lujuutta ja lihasvoimaa ja siten ehkäisevän osteoporoosia.
Luustoterveelliseen ruokavalioon tulisi sisältyä monipuolisesti:
o runsaasti kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä
o runsaskuituisia täysjyväviljatuotteita
o herneitä, papuja, linssejä ja pähkinöitä
o kalaa vähintään kahdesti viikossa (kalalajia vaihdellen)
o maitotaloustuotteita
o riittävästi hyviä rasvoja
o maltillisesti suolaa
Milloin tarvitaan osteoporoosilääkitystä?
Osteoporoosilääkityksen tarve ja kesto arvioidaan aina potilaskohtaisesti. Siihen vaikuttaa osteoporoosia sairastavan henkilökohtainen murtumariskin aste. Hoidon tavoitteena on luunmurtumien, erityisesti nikama- ja lonkkamurtumien, ehkäisy.
Osteoporoosilääkitys ei kuitenkaan yksin riitä, vaan rinnalle tarvitaan aina osteoporoosin hyvä lääkkeetön omahoito. Omahoidolla tarkoitetaan monipuolista ravitsemusta, riittävää kalsiumin, D-vitamiinin ja proteiinin saantia, säännöllistä liikuntaa, kaatumisen ehkäisyä sekä lepoa ja unta.
Osteoporoosilääkitystä voidaan harkita, jos jokin seuraavista kohdista toteutuu
henkilöllä on ollut pienenerginen murtuma
luuntiheysmittauksessa on todettu osteoporoosi
luuntiheysmittauksessa on todettu osteopenia ja henkilöllä on murtuman riskitekijöitä
henkilön murtumariski on suuri, mutta luuntiheysmittauksen toteutus on hankalaa
henkilöllä on kortisonihoito.
Osteoporoosilääkettä on tärkeää käyttää määräyksen mukaan säännöllisesti ja pitkäjänteisesti. Hoidon toteutukseen kuuluvat myös hyvä päivittäinen suuhygienia sekä säännölliset hammastarkastukset.
Osteoporoosin lääkehoito kestää tavallisesti ainakin 3–5 vuotta. Tämän jälkeen lääkityksen tarve arvioidaan uudestaan. Teriparatidi -lääkitys on poikkeus, sen maksimikäyttöajan ollessa kaksi vuotta. Osteoporoosilääkityksen tehoa seurataan luuntiheysmittauksilla.
Artikkelin kirjoituksessa käytetyt lähteet:
Bischoff -Ferrari, H. A. 2011. Suomenkielinen käännös: UKK-instituutti: Sievänen, H., Karinkanta, S., Piirtola, M., Uusi-Rasi, K ja Savolainen, E. 2013. Kolme askelta lujiin luihin. D-vitamiini, Kalsium ja liikunta. International Osteoporosis Foundation. Suomen luustoliitto ry. https://luustoliitto.fi/wp-content/uploads/kolme_askelta.pdf
Latvala, T. 2017. Osteoporoosin ehkäisy ja hoito. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/129160/Latvala_Tiina.pdf?sequence=1
Lääkehoito. Luustoliitto ry. https://luustoliitto.fi/osteoporoosi/hyva-hoito/omahoito/laakehoito/
Löytöretki luustoterveyteen. https://luustoliitto.fi/tuote/loytoretki-luustoterveyteen/
Osteoporoosi. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen, Suomen Gynekologiyhdistyksen ja Suomen Geriatrit ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020. www.kaypahoito.fi
Osteoporoosidiagnoosi. Luustoliitto ry. https://luustoliitto.fi/osteoporoosin-itsehoitopolku/osteoporoosiin-sairastuminen/osteoporoosidiagnoosi/
Schwab, U. 2021. Osteoporoosi ja ravitsemus. Lääkärikirja Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01282/osteoporoosi-ja-ravitsemus?q=d-vitamiinin%20puutos